”Luova sana vallitsee kaikessa olevassa.” Näin luonnehtii kalevalaista maailmaa nuori Martin Buber. Vuonna 1912 Buber kirjoittaa Kalevalasta esseen, jossa kuvataan Elias Lönnrotin kehittymistä kulttuuria uudistavaksi toimittajaksi ja ”uudeksi Väinämöiseksi”.
Päivi Mehtosen tutkimus asettaa Buberin esseen 1900-luvun alun filosofian kontekstiin. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Buber käänsi ja tulkitsi laaja-alaisesti eri kulttuurien myyttejä ja mytologioita. Aikansa saksankielisessä kulttuuripiirissä Buberin työ kytkeytyi yksilön, yhteisön ja kansan tietoiseen rakentamiseen. Näin myös Kalevalan laulut ovat kietoutuneet osaksi keskieurooppalaista ajattelua.
Teoksen yhteydessä julkaistaan myös Mehtosen suomenkielinen ensikäännös Buberin esseestä, ”Tietäjän eepos”.