Fasismi ei saavu kaduilla marssien vaan vaivihkaisin keinoin. Se ei kerro olevansa fasismia vaan verhoutuu milloin lain ja järjestyksen vaatimiseksi, milloin kansallismielisyydeksi. Se tahtoo palauttaa menneen kunnian ja perinteiset sukupuoliroolit, häätää pois vieraat vaikutteet ja suoraa toimintaa häiritsevän älyllisen harkinnan. Lisäksi fasismilla on aina vihollinen – feministit, maahanmuuttajat, liberaalit eliitit, juutalaisten salaliitto. Väliäkö sillä, että vihollinen on mielikuvitusta: olennaista on, että fasistit saavat esiintyä uhattuina ja perustella uhan avulla mitä tahansa. Yksittäisistä fasismin taktiikoista muodostuu kimppu, jota on yhä vaikeampi hajottaa.